Monet harrastavat urheilua osallistumatta koskaan kilpailuihin. Vaikka se on täysin hyväksyttävää, ovat perustelut kilpailuista pidättäytymiselle usein melko laihoja.
”En ole vielä tarpeeksi hyvä.”
“En kuitenkaan onnistu.”
”En koe kilpailuviettiä.”
”Kilpaileminen on liian stressaavaa – haluan vain treenata omaksi iloksi.”
Valmentajana olen kuullut mitä mielenkiintoisimpia syitä siihen, miksi itseään ei uskalleta laittaa likoon muiden edessä. Totuus kuitenkin on, että juuri kilpailuissa ihminen oppii eniten – itsestään ja omista rajoistaan.
Yksilölajissa, kuten painonnostossa, kilpailuihin osallistuminen on äärimmäisen palkitsevaa. Se kehittää luonnetta, jota nykypäivän mukavuudenhaluinen arki harvoin enää vaatii. Kun uskallat asettua lavalle, muiden katseiden alle, ja nostaa sen mitä olet harjoitellut kuukausia – kasvat valtavasti.
Kilpailu vahvistaa itsetuntoa, opettaa paineensietoa ja antaa tekemiselle uudenlaisen merkityksen. Epäonnistuminen ei ole häpeä, vaan polttoaine, joka sytyttää motivaation tehdä asiat seuraavalla kerralla paremmin. Sitä paitsi, vaikka et lavalle mennessä saisikaan itsestäsi sillä kertaa parasta irti, olet jo voittaja, kun olet rohjennut laittaa itsesi esille.
Seuraavan kerran kun sinulle aukeaa mahdollisuus osallistua kilpailuihin, haastan sinut sanomaan itsellesi: minä uskallan.